juokse tyttö juokse

juokse tyttö juokse
sinä elämän kevyt renki
peltojen syömä kortteen kuori
sulaneen lumen alla
mitä tahdot sä tietää
sinisilmäni mun
unenlaulussa utuisessa
kalojen maassa matalassa
sinnekö kuuluja kyselemään
merenaarteiden vartijaksi
vaiko vain pieneksi kiveksi
iällä niin väliä
louskutusta hauen leukojen
veden virtojen vietäessä
valoa kohti kohotessa
maata kohti mentäessä
aikojen alusta astiko
maata multien mehevien
möyhiä mielellä kevyellä
siemeniä sirotella surien
kesäpäivien menoa muualle
viljan korjuun koittaessa
illan kuuluja kysellessä
juoksen minä juoksen
elämän kevyt renki¨
peltojen syömä kortteen kuori
sulaneen lumen alla
minä